Ginseng on juuri, jota on käytetty perinteisessä lääketieteessä tuhansien vuosien ajan, erityisesti Itä-Aasiassa. Sitä arvostetaan sen adaptogeenisten ominaisuuksien vuoksi, mikä tarkoittaa, että se voi auttaa kehoa käsittelemään stressiä ja ylläpitämään energiaa. Ginseng viihtyy lehtimetsissä leudossa ilmastossa ja suosii hyvin vettä läpäisevää maaperää.
"Ginseng-lajikkeilla on erilaisia vaikutuksia, ja siksi ne sopivat hyvin erilaisiin tarpeisiin ja käyttötarkoituksiin." - Jonathan Fogelberg
Ginsengistä on useita tyyppejä, joilla on erilaisia ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia. Panax ginseng (korealainen ginseng) on tunnetuin ja sisältää ginsenosideja, jotka ovat kasvin keskeisiä vaikuttavia aineita. Amerikkalaisen ginsengin (Panax quinquefolius) vaikutuksen katsotaan olevan miedompi, ja sitä käytetään usein rauhallisuuden ja tasapainon tunteen tukemiseen. Siperian ginseng, joka ei itse asiassa kuulu samaan kasvisukuun, sisältää sen sijaan eleuterosideja ja sitä käytetään energialisänä lisäämään energiaa.
Perinteisessä kiinalaisessa, korealaisessa ja japanilaisessa lääketieteessä ginsengin on katsottu voivan lisätä kestävyyttä, vahvistaa immuunipuolustusta ja tukea keskittymiskykyä. Itä-Aasiassa ginsengiä on usein käytetty auttamaan kehoa säilyttämään energiaa ja vähentämään väsymystä. Juuren on myös katsottu olevan vaurauden ja terveyden symboli, ja sitä on toisinaan annettu lahjaksi erityisissä tilanteissa.
Ginsengin viljely vie aikaa, ja voi kestää useita vuosia ennen kuin se on valmis korjattavaksi. Kasveja kasvatetaan usein varjoisissa olosuhteissa, jotta niiden luonnollinen kasvuympäristö jäljitellään mahdollisimman hyvin. Maaperän laatu ja vedenläpäisevyys ovat ratkaisevia, jotta juuri kasvaa hyvin. Viljelykauden aikana kasvit tarkastetaan säännöllisesti, jotta varmistetaan, että ne ovat vapaita tuholaisista ja taudeista. Sadonkorjuun jälkeen juuret kuivataan ja käsitellään, jotta vaikuttavat aineet säilyvät.
